Heräsin tavoiltani poiketen kamalaan tenttistressiin klo 5. Ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen taisi olla ihan vaan kevyesti, että "mikä ihme se sinussolmuke taas olikaan? Entä miten verenpaineeseen vaikutettiin munuaisten kautta? Vai minkä kautta se nyt olikaan?" Ja minä kun en yleensä ota paineita niinkin toisarvoisista asioista, kun tentit. Ei siis auttanut muu, kun nousta näitä kummallisuuksia ihmettelemään ja toivoa, että siitä olisi edes jotain hyötyä elämäni jossain vaiheessa.

Ennen kouluunlähtöä ehdin ärsyyntyä teineille ja siitä innostuneena lähdin yhtä matkaan Miähen kanssa ihan vain siitä ilosta, että voin kaataa ärsyyntymiseni ja turhautumiseni hänen niskaansa loppupäiväksi. Nooh, kyllähän se minua helpotti, vaikka itse asia on edelleen minun mielestäni ihan pyllyllään. JOS minä voisin asiaan vaikuttaa, tekisin välittömästi rankan puoleisia muutoksia, mutta kun taidan olla hiljainen jäsen joissain asioissa. Ja asiahan on ihan niinkin painava ja elämäämullistava, kuin kotityöt... Niin tai näin, menin kouluun huomattavasti paremmalla mielellä ja onnistuin myös karistamaan tenttijännityksen ennen tentin alkua.

No juu. Tenttiä oli valvomassa opettaja, jonka kursseista en ole saanut suorituksia. Kurssiin kuului kaksi tenttiä, josta toisesta opettaja sanoi laittavansa sähköpostia niille, jotka eivät ole tenttiä läpäisseet. Sähköposti tuli toverilleni noin kaksi viikkoa sitten ja koska en sitä itse ole saanut, olen ehtinyt tuuletella tentin läpimenoa jo moneen kertaan. Toisesta tentistä puolestaan tuli viesti, että kaikki jotka se ovat tehneet, ovat sen myös läpäisseet. Miksi se suoritusmerkintä siis puuttuu??? Reunahuomautuksena mainittakoon, että lähetin ko. asiasta ko. opettajalle sähköpostia ehkä viisi (5) päivää sitten ilman minkäänlaista vastinetta. Opettaja oli vähän ihmeissään, kun häneltä tiedustelin, että mikähän tässä jutussa oikein mättää. Piti mahdollisena, että olen vain tipahtanut sähköpostilistalta ja näin ollen en ole saanut tietoa hylätystä tentistä. Voisin kuitenkin osallistua uusintaan noin  tunnin kuluttua... Kiitos, mutta ei kiitos. Ihan valmistautumatta en sentään minäkään tykkää tentteihin osallistua. Päätin kuitenkin odottaa opettajaa sen aikaa, että saan tietää missä kohtaa tenttiä moka on tapahtunut. Eihän sitä minun koettani sitten siitä hylättyjen pinosta löytynyt, mutta siinä vaiheessa asialla ei oikeastaan ollut minkäänlaista merkitystä - v-käyrä oli ehtinyt jo ampaista hurjaan nousuun. Opettaja lupasi pyhästi laittaa numeron systeemiin ja minä lupasin vähintään yhtä pyhästi, että potkin häntä kyllä pyllylle, mikäli merkintää ei ala näkymään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ei se mitenkään lisää luottamusta kouluun, opettajiin ja minkäänlaisiin systeemeihin.

Kotiin päästyäni olin ehtinyt rauhoittua ja jonkin kummallisen kohtauksen saattelemana päädyin siivoamaan jääkaappia, putsaamaan lääkekaapista pois tarpeettiomia ja vanhaksi menneitä lääkkeitä ja muutenkin raivaamaan asuntoa. Tuntui varsin hyvältä ja elämä hymyili taas. Hyvillä mielin katselin myös päivän MM-kisat.

Iltapuolella kaupasta palattuani kuulin Miähen imuroivan. Ja taas mentiin ärsytyksen puolelle. Heitettiin oikein kunnolla taas laidasta laitaan tuolla tunnepuolella, mutta suukapulan (toistaiseksi kuvitellun sellaisen) turvin pystyin pidättäytymään sen suuremmista kohtauksista. Aamulla sain koiskeet siitä, ettei kukaan muu muka tee mitään ja illalla siitä, että joku tekee jotain. Great.

Elämä on siis ihan järkyttävää tunteiden vuoristorataa ja jos se saattaa aiheuttaa hieman ihmetystä näiden "kämppisten" keskuudessa, ei se ihan kauhean mukavaa ole itsellenikään. Kun ei näitä oloja ja fiiliksiä voi millään ennakoida eikä ikinä tiedä mikä saa aikaan minkäkinlaisia reaktioita. Ihan kamalaa.