Elämä tuntuu pyörivän aikalailla oman navan ympärillä näinä päivinä. Miäs kysyy silloin tälläin mitä mielessäni pyörii ja täytynee rehellisyyden nimissä myöntää, että viime päivinä ja oikeastaan jo viime viikkoinakin vastaus on 95%:sesti löytynyt vauva-synnytys-imetys -akselilta. Ajoittain tunnen myös jonkin asteista syyllisyyttä tai vähintäänkin huonoa omaatuntoa siitä, että jutut tuppaavat myös ystävieni kanssa menemään tähän raskaanaolemiseen ja sen iloihin ja riemuihin. Pelkään, että minusta on tullut yksi niistä, jotka eivät enää osaa ottaa muita ihmisiä huomioon ja että "rasitan" varsinkin sellaisia ystäviäni hieman liikaa, jotka eivät toistaiseksi elä parisuhteessa ja joilla ei ole edes ollut mahdollisuutta lapsen saamiseen kovasta halustaan huolimatta. 

Tämä on kuitenkin minun blogini, joten täällä taidan hehkuttaa ihan täysillä omaatuntoa miettimättä. 

Viikot vierii ihan järjettömällä tahdilla. Taidetaan elää jo viikkoa 36+4, mikä tuntuu kamalan isolta luvulta. Laskettuun aikaan on kolme lyhyttä viikkoa ja viimeistään viiden viikon päästä kai käynnistellään, jos ei sintti ole siihen mennessä yksiötään jättänyt. Ajatukset on hyvin ristiriitaiset aikaa miettiessä. Toisaalta olisin valmis vastaanottamaan hänet tänään ja toisaalta viisi viikkoakin kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta valmistautua elämänmuutokseen, joka edessä häämöttää. Ei niin, etteikö siihen olisi valmistautunut viimeiset 8 kuukautta, mutta loppuuko se valmistautuminen koskaan? Kai sitä on tarpeeksi valmis siinä kohtaa, kun vauva oikeasti on sylissä ja kasvua jatketaan sitten siinä kohtaa niistä lähtökohdista käsin. 

Viime viikolla liikkeet vähenivät jälleen aika tuntuvasti. Tällä kertaa en kuitenkaan panikoitunut edellisen kerran tavoin ja pieni tunnustelu vatsan päältä sai minut uskomaan, että taas ollaan vaihdettu asentoa. Neuvola oli seuraavana päivänä ja sielläkin huomioni raportoin. Terveydenhoitaja taisi suhtautua huomiooni vähän epäluuloisesti, mutta mahaa tunnustellessa hänkin totesi, että pää ei ainakaan alhaalla ole. Oli sitä mieltä, että vauva on poikkitilassa. Koska viikkoja on jo tämän verran, sain siis lähetteen äitiyspolille asennontarkistukseen. Vähän itse olin sitä mieltä, että kun sintti on itsensä saanut poikittain, niin varmasti palajaa siitä vielä "oikeinpäin", mutta lähete tuli omista ajatuksistani huolimatta. Yksi aika meillä on jo plakkarissa ensi viikolla ko. polille pelkopolin kautta, joten toivon, että yhdistävät nämä ajat. Itse uskoisin vauvan olevan jälleen raivotarjonnassa, koska peppu on ihan selkeästi tuossa ylhäällä ja liikettä riittää sen mukaisesti. Tilaa hänellä siis tuntuu olevan edelleen näihin kuperkeikkoihin. 

Viime viikolla kävin myös synnytyspelkokätilön juttusilla. Siitä jäi tosi hyvä fiilis. Se, miten onnistuin ajan saamaan vaikka kaikkien heinäkuun aikojen piti olla jo menneen, lisäsi luottamustani synnytyssairaalaa ja sen henkilökuntaa kohtaan ja tuli oikeasti sellainen fiilis, että minua hoidetaan yksilönä ja minua kuunnellaan. Kätilö oli tosi mukava ja empaattinen ja sain mielestäni puhuttua kaikki asiat, joista halusinkin keskustella. Nämä sintin asennonvaihdokset tosin saavat mieleni kääntymään milloin mihinkin suuntaan. Olen tehnyt itseni kanssa töitä alatiesynnytystä varten ja koko ajatuskuvioni heittää kuperkeikkaa kuullessani perätilasta tai poikittain olosta. Ulkokääntäminen kuulostaa minusta edelleen niin kamalalta, että siihen en varmaankaan lupaa tule antamaan, jos tilanne olisi sellainen jossa vaihtoehtoina ovat sektio tai kääntäminen. Katsotaan siis kuinka käy ja mikä on tilanne ensi viikolla. 

Muuten vointi on ollut varsin kohtuullinen. Supistuksia on ollut viime päivinä ja öinä enemmän, mutta se varmasti kuuluu asiaan tässä vaiheessa. Suurin osa niistä on ihan vain kivuttomia harkkareita, mutta yhtenä yönä sain kokea jo aika napakoitakin suppareita. 

Isommat vauvatavarat on hankittu, mutta pikkusälä-ostoksilla ei vielä olla käyty. Vaatteet on pesty ja melkein silitettykin ja siinä mielessä ollaan suht valmiita. Sairaalakassia pitäisi kai miettiä, mutta ihan vielä asiaan en ole osannut perehtyä. Jospa sitä ehtisi vielä ennen h-hetkeä...