Huh, huh tätä elämää. Joskus se vie semmosella vauhdilla, ettei hitaampi meinaa mukana pysyä.

Olemme Miähen kanssa laskeneet kotimme (vuokrasellaisen) neliöitä kohtuullisen ahkerasti ja varsinkin allekirjoittanut on kuumeisesti pohtinut paikkaa vauvan hoitopöydälle. Mielikuvituksellisella ratkaisulla paikan löysinkin, joskin se edellyttää erinäisiä muita huonekalujen paikanvaihdoksia. Jotenkin ajattelimme tähän asumukseemme mahtua toistaiseksi ja uskoisin, että ihmiset elävät paikoitellen aika paljonkin tiiviimmin, kuin me täällä.  Ihan vahingossa kuitenkin löysin isomman kämpän ilman etsintöjä ja vaikka emme asiasta kauheasti innostuneet ihan vain siksi, että asunto ei sijaitse maantasolla eikä talossa myöskään ole ylellisyyttä hissin muodossa, joten hautasimme asian ilman sen kummempaa keskustelua.

Perjantaina kuitenkin kaivoimme haudan auki uudelleen ja lyhyestä virsi kaunis: kun oikein nopeasti tekee asuntohakemuksen, saattaa olla asunnon haltija jo samana iltapäivänä. Kävimme siis kämppää katsomassa ja Miäs innostui yhdestä lisähuoneesta niin paljon, ettei minustakaan ole vastaanväittäjäksi. Saamme kämpän avaimet käsiimme tulevina viikkoina.

Asia sinänsä on tosi hyvä juttu ja tuntuu hyvältä, että sintillekin on oma paikka odottamassa. Samaan aikaan stressipisteet nousivat tähtitieteellisiin lukemiin. Koulussa on edessä kevään kiireisin kuukausi kaikkine ikävine töineen, esseineen ja tentteineen ja aikaa muutolle ei yksinkertaisesti ole. Saako esseitä ostaa netistä? Voiko uusinta tentistä lähteä virallista ajankohtaa aikaisemmin, jos synnytys sattuu käynnistymään juuri silloin? Voinko vaan yksinkertaisesti pistää pääni pensaaseen ja kuvitella, ettei seuraavaa kuukautta ole?