Tänään kävin ekassa sokerirasitustestissä. Itse testi ei ollut kovin paha, mutta 12 tunnin syömättömyys vähän koetteli. Alkulukemat olivat varsin hyvät, joten ajattelin luottaa siihen, että mitään häikkää ei ole, mutta eiköhän tulokset sitten kuule maanantaina neuvolassa.

Eilen otimme jälleen dopplersession Miähen kanssa ja tällä kertaa sydänäänet löytyivät jo paljon edellisiä kertoja nopeammin. Oma olo muuttuvasta ruumiistani on jokseenkin kaksijakoinen: mielestäni ainakaan mitään vauvamahaa ei vielä ole havaittavissa, mutta siitä huolimatta tunnen itseni valaaksi. Ristiriitaista. Miähen mukaan vatsa on kasvanut tai "ainakin se tuntuu erilaiselta". Omat farkut jätin jo viikkoja sitten ja siirryin paljon mukavampiin mammahousuihin. Vatsallaan nukkumisesta olen myös joutunut luopumaan sen aiheuttaessa jos jonkinmoista tuntemusta vatsaosastolla. Pari yötä on siis mennyt vähän heikommalla unella, kun en meinaa mahallaan nukkumiseen tottuneena löytää mukavaa asentoa millään. Muutenkin jostain syystä herään jossain vaiheessa aamuyötä ja valvon noin tunnin, mutta toistaiseksi olen onneksi kuitenkin saanut uudelleen unen päästä kiinni. Kyllä sitä unta silti tuntuu riittävän aikalailla. Ikävänä vieraanani on myös päänsärky, joka lukemani mukaan on varsin normaalioire näillä viikoilla. Pahoinvoinnista en ole kokonaan päässyt eroon, mutta onneksi se on kuitenkin hieman hellittänyt.

Kaikesta tästä "valituksesta" huolimatta olen onnellinen. Pieniä pelon hiukkasia on edelleen ajoittain jossain sydämen seutuvilla ja mietin, voiko kaikki mennä jatkossakin näin hyvin. Olen kuitenkin onnistunut myös nauttimaan raskaudestani. Elämä tuntuu siis kaiken kaikkiaan hyvältä.