Olen kuullut joidenkin höystävän hernekeittonsa lakupaloilla raskaanaollessaan, mutta omat mielihalut yllättävät silti. Yleensä en ole mikään keittoihminen. Tänään oli kuitenkin PAKKO saada keittoa. Päädyin siis tekemään kanakeittoa. Pääasiana lienee perunat, liha ja kohtuullisen suolainen liemi. Järkytyksen koin pöytään istuuduttuani, kun jostakin sieluni ja makuhermojeni rajamailta kuului sisäinen käsky lisätä lautaselle sitruunamehua. Ei auta, kun taipua mielihalujen edessä. Sitruunamehu esiin ja sopiva ruiskaus lautaselle. Ai, että oli hyvää!!! Mitähän seuraavaksi?

Olen myös löytänyt jonkinmoisen lääkkeen, tai ainakin väliaikaisen helpotuksen, pahoinvoinnille. Lähi-Prismassa törmäsin hedelmään nimeltä sweetie, joka näyttää jonkinmoiselta greipin ja pomelon risteytykseltä. Koska en aiemmin ole moista ilmestystä nähnyt, täytyi sitä maistaa ihan vain jo yleissivistyksenkin vuoksi. Ensimmäisen jälkeen huomasin olon helpottuneen ja kun seuraavan aamun aloitin tuolla hiukan hankalasti syötävällä hedelmällä, selvisin aika pitkälle ilman ällötyksiä ja kuvotuksia. Myös appelsiini on kokeiltu ja vaikka se oloa tuntuukin hieman helpottavan, on tuosta sweetiestä tullut uusi paras ystäväni.