Perhevalmennuksessa joskus ikuisuus (= 5kk) sitten toitotettiin sitä, että vauva muuttaa KOKO elämän. Terveydenhoitajien mukaan tuon muutoksen laajuutta ei kuulemma edes tajua ennen kuin muutos on tapahtunut ja tämän lauseen soidessa päässäni ajattelin listata niitä asioita, joita olen huomannut meidän elämässämme ja arjessamme muuttuneen viimeisten kuukausien aikana. 

Yöunet. Jep, unirytmini ja ylipäänsä nukuttujen tuntien määrä on muuttunut. Vaikka meillä ei huudeta öisin eikä seurustella yön hiljaisina tunteina, nousen silti vähintäänkin kaksi kertaa yössä tarjoamaan palveluksiani. Lieneekö meneillään "tiheän imemisen kausi", kun viime yönä nousin huimat neljä kertaa. Uskoisin nukkuvani hieman kevyemmin ja huomaan reagoivani aika nopeasti pieniinkin inahduksiin. Miähen unenlahjat puolestaan ovat vain lisääntyneet ja viimeyön neljästä nousukerrasta hän kuulemma havaitsi yhden. Että sillä lailla. 

Ajankäyttö. Mihin minä aikani muka ennen käytin? Töihin/kouluun kai. Nykyisin saan aikaa tuhrattua mitä tarkoituksettomimpiin asioihin. Tai kaipa sitä tuli ennenkin netissä roikuttua ja tv:tä katsottua, mutta nykyisin suunnittelen tekeväni vaikka mitä vauvan nukkuessa vain huomatakseni hänen heräävän minun ollessa edelleen lukemassa odotuspalstoja (jotkut asiat eivät muutu: olen koukussa odotuspalstojen lukemiseen. Säälittävää.). Ajankäytön suhteen suurin muutos lienee se, että suunnittelen asioita enemmän etukäteen. Teen mielessäni listoja siitä, missä järjestyksessä asioita hoidan esim. jos olemme johonkin lähdössä. Harvoinhan ne suunnitelmat toteutuvat, kun ei tuota poikaa oikein ole voinut ohjelmoida toimimaan äidin suunnitelmien mukaan, mutta ainakin minulla on parempi käsitys itselläni siitä mitä pitää tapahtua ennen lähtöä. Asiat, jotka olivat joskus itsestäänselvyyksiä (kuten suihkussa käyminen jokaikinen aamu), ovat muuttuneet ylellisyyksiksi ihan vain siksi, että niiden ajoitus on hankalampaa. 

Ruoka. Suhteeni ruokaan on varmaankin yhtä sairas kuin ennenkin, mutta ainakin pyrin miettimään mitä syön. Lähinnä siis niin, etten omilla valinnoillani aiheuta turhia vatsakipuja ja muita kärsimyksiä tissitakiaisellemme. Poissa listoilta ovat siis ainakin Pepsi Max, valkosipuli ja mausteiset ruuat. Tällä hetkellä meillä ei myöskään istuta joka päivä Miähen kanssa samaan aikaan ateriaa nauttimaan, vaan pientä ajankäytöllistä viilausta on tarvittu myös siinä, missä poika viettää sen hetken, kun itse syön niinä hetkinä, kun sitteri ei hänelle kelpaa. 

Kodinhoito. En ole ikinä ollut mikään varsinainen kodinhoitaja (paitsi yhtenä kesänä, jolloin olin kotipalvelussa kesätöissä, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä tämän blogin kanssa). Olen kuitenkin hitusen useammin imuroinut ja muutenkin saanut kämpän pidettyä edes jonkinlaisessa hallinnassa kuin nyt. Ihan kuin se 2,5-kuinen itse saisi noita leluja leviteltyä pitkin lattioita... 

Kaveripiiri. Ehkä itselleni kaikkein yllättävin muutos on ollut kaveripiirin muuttuminen. Jotkut rakkaat sinkkuystävät ovat siirtyneet taka-alalle joko omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta ja tilalle on tullut ennen taustalla olleita äitiystäviä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että kaveripiiriini kuuluu tällä hetkellä paljon samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ennen ole olleet mitenkään läheisiä tai joiden kanssa olisi aiemmin ollut mitenkään runsaasti yhteistä. Jossain vaiheessa surin joitakin ystäviä, joita ennen tapasin viikoittain, mutta joita nyt en ole nähnyt kuukausiin. Toisaalta muistan omilta sinkkuvuosiltani sen, että kun joku sai lapsen, yhteinen alue elämässä kapeni huomattavasti ja nuo suhteet vain hiipuivat ainakin hetkeksi. 

Pukeutuminen. Pukeutumisen suhteen taidan olla jossain mammavaatteiden ja normivaatteiden välimaastossa tällä hetkellä. Mitään hienoa ja virallista en kuitenkaan omista enkä toisaalta niitä yhtään kaipaakaan. Lempivaatteitani ovat nykyisin sellaiset lökövaatteet, kun eihän minua kotona Miähen ja jälkikasvun lisäksi kukaan edes näe. Ja ne muutamat äitiystävät kyllä ymmärtävät. 

Pyykki. Sitä pestään. Runsaasti. 

Yhteinen aika Miähen kanssa. Tuota paljon puhuttua yhteistä aikaa on ehkä hitusen vähemmän kuin ennen. Tai siis totta kai on, koska ennen vietimme ne hetket kaksin - nyt vietämme ne kolmestaan. Olemme kuitenkin jotenkin kummallisesti onnistuneet säilyttämään laadun niissä hetkissä ja vaikka välillä sitä yhteistä aikaa kaipaisikin, sitä saatuaan siitä nauttii entistä enemmän. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että suurin muutos on tapahtunut minussa. Minusta on tullut äiti ja se, jos mikä, muuttaa ihmistä. En tarkoita, että persoonallisuuteni tai luonteeni olisi jotenkin muuttunut, mutta huomaan arvojärjestykseni olevan aika erilainen kuin vielä muutama vuosi sitten ja niin sen kuuluu ollakin.