Viimeinen vuoro nykytyöpaikassani alkaa olla loppuun eletty ja tämä nainen alkaa olla valmis jouluvapaille ja ensi viikon lomaan. Työpaikka on ollut mukava ja työyhteisö leppoisa, mutta kaikki hyvä loppuu kai aikanaan. Reilun kahden viikon päästä sitten takaisin koulun penkille. Onneksi näitä öitä ei tähän kohtaan osunut kahta enempää. Vaikka vasta alkuviikoilla mennäänkin raskauden suhteen, on olo ollut kohtuullisen huono molempina valvottuina öinä.

Neuvola aikaa soittelin joskus viime viikon lopulla ja aika jo sovittiinkin terkkarin kanssa tamikuun alulle. Hän kuitenkin totesi, että mikäli kotikäyntejä ei tule keskiviikolle, voisin mennä häntä tapaamaan jos silloin. Tiistaina sitten sain puhelun, jossa keskiviikon aika varmistui ja niimpä olen jälleen ottanut yhden uuden askeleen tässä uudessa ja ihmeellisessä maailmassa. Vähän jännitti, että minkähänlainen se neuvolatäti nyt sitten oikein onkaan, mutta ihanhan tuo vaikutti mukavalta ihmiseltä. Miäs tuli neuvolaan mukaan ja saatiin nyt sitten kasakaupalla kaikenlaista materiaalia, johon voi tutustua, kunhan tästä valvontakoomasta heräjän. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa ultra, josta aika tulee kotiin varmaan aika pian. Tällä hetkellä viikkoja on noin 7+6. Tosin laskettu aika vähän vaihtelee laskureiden ja laskijan mukaan, mutta eiköhän sintti ulos putkahtane kuitenkin jossakin vaiheessa elokuuta. Painoa tuntuu tulleen jo nyt ihan hirveästi, mutta uskoisin ainakin osan siitä olevan ihan vain turvotusta. Tuntuu, että joka paikassa on "jotain ylimääräistä" ja varsinkin sormet tuntuu "nesteen täyttämiltä". Asiaa ei mitenkään auta nämä öiset valvomiset. Koska äidilläni on Diabetes 2 ja omakin BMI:ni on lievän ylipainon puolella, joudun käymään sokerirasituksessa jo jossakin viikoilla 12-16, kun se yleensä tehdään hieman myöhemmin. Aikaa siihen en uskalla varailla ennen kuin tiedän vähän enemmän noista koulukuvioista ja aikatauluista.

Oireet ovat pysyneet jokseenkin samoissa. Tämä kulunut yö ei ole ollut ihan yhtä paha kuvotuksen ja pahoinvoinnin suhteen, kuin edellinen yö, mutta ihan ilman ei tätäkään yötä selvitty. Jouluajan ohjelma on myös selvillä: nukkumista, nukkumista ja nukkumista. Sänky tosin vaihtuu välillä, kun tänään suuntaamme anoppilaan ja sunnuntaina menemme omien vanhempieni luo pariksi päiväksi, mutta luulen, että nukun sängystä huolimatta... Mielialan vaihteluja ei pahemmin ole ollut *koputtaa puuta* ja Miäskin on vahvasti sitä mieltä, että mieliala on ollut normaalia iloisempi ja parempi. Toivotaan, että tilanne säilyy tällaisena. Miähen vanhemmille ajattelimme uutisen kertoa "joululahjaksi", vaikka huomaankin tuntevani itseni jotenkin haavoittuvaksi aina, kun asian on jollekin paljastanut. Vaikka eihän asiaa nyt olla kaduilla ja toreilla julistettu. Yhtenä päivänä tapasin hyvän ystäväni, jota en ole oikeastaan koko syksynä kunnolla nähnyt. Hän kertoi olevansa raskaana ja ihan vain pari viikkoa minua edellä. Tuntui tosi kivalta, että löytyi vertaistukea ihan live-elämästäkin. Kun vain nyt kaikki menisi hyvin meillä molemmilla ja saisimme nyytit syliimme kesän lopulla.

Nyt taidan lähteä vielä tekemään viimeisen aamukierron ja kohta on sitten aika palauttaa avaimet ja jatkaa kohti tulevaisuutta uusiin haasteisiin.

Iloista joulua kaikille!!!