Mistähän tätä alavireisyyttä oikein riittää? Ties kuinka mones päivä peräkkäin jo menossa nuutuneilla fiiliksillä. Tunnen oloni ja itseni isoksi, kömpelöksi ja rumaksi ja kaikki vaatteet tuntuu jotenkin epäsopivilta. Sen lisäksi huomaan itsessäni ikävää kriittisyyttä ihmisiä ja asioita kohtaan ja vaikka kuinka koitan kaivaa edes jotain positiivista jostakin, masennus meinaa vallata. Ärsyynnyn tällä hetkellä varsin pienestä ja seuraavaksi ärsyynnyn siitä, että ärsyynnyn. Taidan muuttaa vuorille.