Aamulla käytiin taas terkkaritätiä moikkaamassa. Kaikki varsin mainiosti. Tosin itselleni jää aina neuvolan jälkeen vähän semmonen "pitiköhän se meitä ihan tyhminä" -olo. Tänään ehkä vielä enemmän, kuin ennen, mutta tänään kai oli aika kiire päivä tädillä, joten vaikutti normaalia sählemmältä. Pissa oli puhdas, hb 128, paino noussut vajaat 2 kg (edellisestä neuvolasta 7 viikkoa) ja sintin sydänäänet jotain 150. Verenpaine 108/70, joten aika matalilla huidellaan. Kysäisin myös noista mun kiristely-puristelu-oireista, mutta ei kuulemma kuulosta vaaralliselta. Kohtu vaan harjottelee. Niin olin kyllä itekin ajatellut, vaikka aika epämukavan tuntuisia oloja ovatkin.

Aika nihkeesti antavat noita neuvola-aikoja ainakin tuolla meidän neuvolassa. Ei mulla tosin ole mitään suurta tarvetta siellä rampata jatkuvasti, mutta ehkä jotain varmistelua kaiken sujumisesta kuitenkin toivoisin. Ihan kun sitä voisi joku ulkopuolinen mulle antaa. Sain kuitenkin lääkäriajan ensi kuun loppuun ja pienen keskustelun jälkeen neuvola on jo kolmeen viikon päästä. Saatiin myös perhevalmennusajat. Valmennuksia on kolme ennen synnytystä ja kaksi synnytyksen jälkeen. Sen lisäksi käydään tutustumassa synnytyssairaalaan joskus viikolla 36.

Hassulta tuntui saada paperit Kelaa varten. Ai minäkö äitiyslomalle??? Ai meillekö äitiyspakkaus? Mutta molemmat otetaan kiitollisuudella vastaan, joten en rutise :).