Aamu alkoi identtisesti eilisen aamun kanssa, mutta viivan vahvuudessa tapahtui pieni poikkeama: viiva oli kuin olikin eilistä vahvempi ja kun sitä esittelin Maailmanparhaalle Miähelle, hän upeasti totesi, että homma alkaa olla aika selvä. Ai miten niin selvä? Nyt se jännääminen vasta alkaakin. On siinä maistelemista vielä pitkäksi aikaa. Tuntui kuitenkin äärimmäisen hyvältä kuulla Miähen sanovan olevansa asiaan paljon valmiimpi, kuin keväällä ennen keskenmenoa. Jees-fiilareissa siis mennään. Aktiivisesti en osaa vielä pelätä mitään, mutta samaan aikaan jossakin passiivisessa pelkokeskuksessani on välkkyvä viesti, joka muistuttaa tasaisin väliajoin olemaan iloitsemasta liikaa. Järki(???) yleensä vastaa siihen, ettei elämää kannata pelkoon tuhlata, vaan että nyt iloitaan kun on ilon aika ja jos ilo sitten muuttuu jossain vaiheessa suruksi, niin eletään sitä sitten. Toivon ihan täysillä, että pikkuinen pysyy matkassa loppuun saakka, kasvaa normaalisti ja saapuu luoksemme terveenä. Suojelusenkelit olkoon ylitöissä kanssamme seuraavat kuukaudet. Ja vuodet.

Arki on kuitenkin muutakin, kuin vatsansilittelyä ja vauvapohdintoja, vaikka rehellisyyden nimissä onkin myönnettävä, että aika runsas osa valveillaolon tunneista siihen meneekin. Teinit ovat omalla, ärsyttävän räväkällä tavallaan muistuttaneet muista arjen asioista ja välillä meinaa huumorintaju loppua. Onneksi kamalan pahoilta yhteentörmäyksiltä on tänään selvitty, vaikka muutama karikko tielle osuikin. Jos miesten ajatusten ymmärtäminen on välillä hankalaa, niin teinipojan mielenliikkeiden käsittäminen lienee täysin mahdotonta. Tähän ainakin itse tuudittaudun, olipa se sitten totta tai harhaa. Vähentää kuitenkin huomattavasti paineita tilanteiden ymmärtämisestä viimeiseen asti. Ai miksei lätkää saa pelata sisällä???

Ihan pakko vielä muutama rivi laittaa aiheesta, jota itse olen aina muiden raskautumisissa "kytännyt". Ne kuuluisat ensioireet... Minä en tykkää kahvista, enkä juo sitä kuin äärimmäisessä hädässä (okei, myönnetään. Starbucksin ice-blended mocca on ihan parasta ja sitä varten voin äärimmäisiä hätätiloja kehitellä. Onneksi moista puljua ei kuitenkaan Suomesta löydy), mutta viime viikolla kahtena päivän minun oli PAKKO saada kahvia. Jos kahvinjuojilta yleensä menee kahvinhalut raskautuessa, minulla oire on ollut päinvastainen. Jääköön se kuitenkin noihin kahteen kertaan. Toisaalta olen Pepsi Max'n suurkuluttaja, mutta sen kulutus on viime päivinä laskenut huimasti. Pissalla juokseminen on ihan älytöntä, mutta toisaalta olen diagnosoinut itselläni yliaktiivisen rakon ihan ilman raskauttakin. Paleleminen on myös korkealla prosentilla elämässäni tällä hetkellä. Siihen varmasti vaikuttaa myös vallitseva säätila, mutta ei varmaan ihan kokonaan selity sillä. Tissiosasto on edelleen kipeä ja turpea ja ainakin omasta mielestäni verisuonet ovat jotenkin "pinnassa". Jos etsimällä etsisi, voisi tämänpäiväisen himoni soijakastikkeeseen ehkä myös listata tähän kokoelmaan. En ole sitä ennen makaroonien kanssa syönytkään...